Oppimispäiväkirja - versio 0.1

DRAMATURGIAN PERUSTEET  / Pia Houni

OPPIMISPÄIVÄKIRJAN TEKEYTYMISEN SEURANTA

02.01.2011

Tänään sain vihdoin Hämeen kesäyliopiston toimistosta Pian ensimmäisen jakson PowerPoint-esityksen, joten ajattelin jatkaa tätä päiväkirjan pitämistä.

Tähän mennessä olen jo luentomuistiinpanoja hyväksikäyttäen tehnyt etätehtävän, jonka olen liittänyt kokonaisuudessaan päiväkirjaan.

OPPIMISPÄIVÄKIRJA

Luentorunko

1. Peruskäsitteitä
2. Työvälineitä esityksen analysointiin
3. Dialogi
4. Kohtaus
5. Juoni
6. Henkilökuvan rakentaminen
7. Oman dramaturgian luominen (-> Etätehtävä)

1. Peruskäsitteitä

DRAMATURGIA

Jonkin materiaalin järjestäminen esitettävään muotoon. Kyse ei ole siis vain draaman luomisesta.

TYYLILAJI

Katsoja kategorisoi draaman jollain tavoin esim. kyse kahden henkilön rakkauden kuvaamisesta.

HENKILÖT

Kenen näkökulmasta esim. rakkaustarinaa kerrotaan. Mies? Nainen? Lapsi? Sivullinen? Mahdollisesti näkökulman vaihdoksia näytelmän aikana tai siirtyminen päähenkilön näkökulmasta rakastavaisten näkökulma.

TARINA

Mitä päähenkilölle näytelmän aikana tapahtuu. Sama tarina voidaan kertoa lukemattomin eri tavoin, eri näkökulmista. Sama tarina voidaan jopa näytelmän sisällä kertoa useaan kertaan, ja nostaa siten esiin uusia, yllättäviä asioita teemasta. Rakastavaisten erilaiset näkökulmat keskiseen rakkauteen - ja yhä uudet rakkaudet.

JUONI

Rakkaustarinoissa sama, tunnistettava juoni, joka liittyy tähän tyylilajiin. Lisäksi voi olla monenlaisia sivujuonteita. Aluksi rakastavaiset jollain tavoin kohtaavat, suhde kehittyy ja johtaa johonkin.

DIALOGI / MONOLOGI

Erilainen puhe tyypillistä draamalle. Esimerkiksi rakastavaisten keskustelut keskenään ja muiden kanssa vuorottelee näytelmässä. Lisäksi erossa toisistaan mies / nainen voi tilittää tuntojaan yksikseen ym.

KOHTAUS

Näytelmä koostuu jaksoista, episodeista, jotka seuraavat toinen toisiaan. Kohtaukset ovat tietyllä tavalla omia pienoisdraamojaan. Kohtausta, jossa rakastavaiset kohtaavat, voidaan paisuttaa niin, että koko näytelmä on yhtä kohtaamista, mikä puolestaan pilkkoutuu uusiin kohtauksiin jne.

PARENTEESIT

Monologin ja dialogin ohella näytelmätekstissä kuvataan tapahtumapaikkaa, ulkoisia tapahtumia ja toimintaa, esineitä ym. 

SYNOPSIS

Teksti voidaan tiivistää keskeiseen ideaan, näytelmän aikana tapahtuviin käänteisiin ja keskeisten henkilöiden kuvaukseen. Ideana esimerkiksi rakkauteen liittyvän kielteisen läheisriippuvuuden kuvaaminen (mustasukkaisuus). Näytelmän käänteiden takana on se, mihin riippuvuus milloinkin johtaa ja millainen tasapaino kulloinkin saavutetaan vai saavutetaanko sitä. 

2. Työvälineitä esityksen analysointiin

Patrice Parviksen esittämät elementit, joilla esitystä voidaan eritellä:

1. Esityksen yleispiirteet
2. Skenografia
3. Valaistusjärjestelmä
4. Rekvisiitta
5. Puvut
6. Näyttelijäntyö
7. Musiikin ja äänitehosteiden funktio
8. Esityksen tempo
9. Esitetyn tarinan tulkinta
10. Esityksessä käytetty teksti
11. Yleisö
12. Miten tämä esitys voidaan taltioida (valokuvat, video)
13. Mitä ei voida ilmaista merkeillä

Huom! LEX Ihmemaan analysointi kurssin aikana.

3. Dialogi

Puhe on näytelmän sisällä olevaa toimintaa, tunteiden ilmaisua ja tiedonvälitystä. Esimerkiksi kahden rakastavaisen välistä vuorovaikutusta sanoin, elein ja symbolein erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. 

4. Kohtaus

Alku - välivaihe - loppu. Siis pienoisnäytelmä. Aika, paikka, konteksti ja tilanne. Esim. rakkauskohtaus muuten tyhjällä merenrannalla kesällä auringonpaisteessa.

5. Juoni

Juoni alkaa, kun näytelmä alkaa. Katsoja ei voi tietää, missä mennään, mutta hän tekee päätelmiä näkemänsä ja kuulemansa perusteella. Esimerkiksi katsoja näkee, kun kaksi ihmistä suutelevan keskenään. Katsoja ei voi tietää, mikä heidän keskinen suhteensa on ennen kuin dialogi alkaa.

Näytelmässä saattaa kuitenkin olla prologi, jossa kerrotaan jotain tilanteen taustoista ja aiemmista tapahtumista, jolloin katsojalla on jo odotuksia näytelmän suhteen ennen kuin hän näkee kahden henkilön suutelevan. Myös itse henkilöistä ja heidän suhteistaan voidaan kertoa jotain.

Juonia on erilaisia ja niitä on ryhmitelty eri tavoin. Perinteiset juonet: seikkailu, rakkaus ja komedia.Tobiaksen 20 perusjuonta mm. seikkailu ja rakkaus, mutta ei viittausta juoneen, jonka keskiössä olisi huumoria.

6. Henkilökuvan rakentaminen

Katsojan kuva rakentuu vähitellen esityksen aikana nähdyn ja kuullun perusteella. Katsojan mahdollinen samastuminen hahmoihin ja asioiden näkeminen niiden kannalta.

7. Oman dramaturgian luominen (-> Etätehtävä)

Mm. etätehtävä ja luentojen välissä tehdyt harjoitukset.

Etätehtävä

Dramatisoi valitsemasi teksti.

1.      Kirjoita dramatisointisi lähtökohdat

Valitsin pohjatekstiksi otteita modernin kirjallisuuden yhdestä klassikkoteoksesta Virginia Woolfin "Mrs Dallowaystä" (1925), joka on suomeksi liki 300 sivuinen romaani. Suomeksi kirja käänsi vuonna 1956 Kyllikki Hämäläinen. Kirjasta otettiin viimeksi vuonna 2003 uusintapainos.

Romaani sijoittuu ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen Lontooseen. Päähenkilöinä on vakavasta sairaudesta toipilaana oleva, keski-ikäinen yläluokkainen Mrs Dalloway ja vakavista posttraumaattista oireista kärsivä, nuori sotaveteraani Septimus Warren Smith. Tarkoitukseni on keskittyä näiden kahden henkilön väliseen suhteeseen. He eivät romaanissa kohdanneet toisiaan, mutta tarkoitukseni on saattaa heidät jollain tavoin yhteen.

Toisinaan väitetään, että kirjassa ei ole juonta, mikä ei pidä paikkaansa. Kirjassa on juoni ja monia juonteita, ja juoni on selkeä ja yksinkertainen. Yhdenpäivänromaani kuvaa yhdestä näkökulmasta tarkasteltuna Clarissa Dallowayn järjestämiä juhlia, joihin on kutsuttu suuri joukko yläluokkaisia ihmisiä. Juhlissa käväisee jopa silloinen pääministeri. Clarissan aviomies Richard on korkea-arvoinen valtion virkamies.

Aamupäivällä Clarissa lähtee kaupungille ostamaan kukkia juhlia varten. Samalla hän shoppailee katsellen näyteikkunoita. Sitten hän palaa takaisin kotiinsa valmistelemaan juhlia yhdessä palvelusväkensä kanssa. Clarissa emännöi onnistuneesti juhliaan. Väkeä on niin paljon, ettei tanssimisesta tule mitään. Melu on huumaavaa, mikä on onnistuneiden juhlien merkki. Lopulta juhlat päättynyt ja väki alkaa lähteä kotiinsa.

Clarissan kannalta tärkein tapahtuma on - ei pääministerin tapaaminen vaan - lyhyt sananvaihto Lady Bradshaw'n ja hänen miehensä Williamin kanssa. William Bradshaw on lääkäri, joka oli juuri ennen juhliin lähtöä sairaskäynnillä Septimus Warren Smithin luona, minkä takia hän myöhästyi juhlista. Smith oli tehnyt itsemurhan, kertoi Lady Bradshaw Clarissalle, mikä sai juhlien emännän pois tolaltaan. "Mikä oikeus hänellä on puhua kuolemasta minun kutsuillani?", ajatteli Mrs Dalloway. 

Toisena juonteena kirjassa on kertomus sotaveteraani Septimus Warren Smithin päivästä ennen itsemurhaa, jonka hän teki hyppäämällä parvekkeelta. Clarissan käydessä kaupungilla hän melkein kohtaa Septimuksen ja tämän vaimon Rezian, mutta vain melkein.

Septimus on yksi sadoista tuhansista sodan eri tavoin vammauttamista ihmisistä 20-luvun alun Lontoossa. Ironista on, että sota ei esimerkiksi Septimuksen kohdalla koskaan päättynyt. Woolf tarkastelee sodan ja sen jälkeisen ajan julmuutta yhden henkilön, Septimus Warren Smithin kautta. Lääkärit eivät ole pystyneet lievittämään Septimuksen posttraumaattisia stressioireita vaan hänen tilanteensa pahentui hoitojen takia entisestään. Lääkärit kuitenkin uskottelivat pystyvänsä auttamaan häntä. Vain Septimuksen vaimo Rezia keksii keinoja, jotka lieventävät edes hetkeksi tämän kokemaa tuskaa.

Kun Septimus alkaa puhua itsemurha-aikeistaan, tilanne eskaloituu, koska itsemurhan tekeminen on laitonta. Septimus halutaan erottaa vaimostaan ja toimittaa hoitoon. Sitä hän ei itse kuitenkaan halua. Kun häntä tullaan hakemaan, Septimus näkee ainoaksi vaihtoehdoksi hypätä parvekkeelta alas.

Lääkäri William Bradshaw, joka kuoleman käytöksellään aiheutti, siis myöhästyy Septimuksen tapauksen takia Clarissa Dallowayn juhlista. Kun Bradshaw'n pariskunta saapuu juhliin, Clarissa tulee tervehtimään myöhäisiä vieraitaan tunnetuin seurauksin. Nyt vuorostaan Clarissa kokee pienen kuoleman, joutuu sokkiin ja joutuu hetkeksi poistumaan sivuhuoneeseen selvittämään ajatuksiaan.

2.      Syventäviä ajatuksia Clarissan & Septimuksen välisestä suhteesta

Mitä olisi tapahtunut jos nuori, ensimmäisen maailmansodan sotaveteraani Septimus Warren Smith ja keski-ikäinen hienostorouva Clarissa Dalloway olisivat kohdanneet Virginia Woolfin yhdenpäivänromaanissa ”Mrs Dalloway” [1925]. Woolf pohti teosta kirjoittaessaan myös tätä vaihtoehtoa, mutta luopui siitä sitten jostain syystä.

Clarissa ja Septimus olisivat voineet tavata esimerkiksi Lontoon Regent’s Parkissa. Clarissan vanha ystävä Peter Walsh oli juuri saapunut Intiasta, ja hän oli aamupäivällä käynyt Clarissan luona yllätysvierailulla. 

Vierailun jälkeen Peter meni puistoon ennen kuin palasi hotelliinsa. Myös Septimus oli puistossa
samaan aikaan italialaisen vaimonsa Rezian kanssa. Jos Clarissa olisi esimerkiksi lähtenyt ostoksille yhtä matkaa Peterin kanssa, hän olisi voinut kohdata Septimuksen joko Bond Streetillä tai Regent's Parkissa tai jossain niiden välillä. 

Peter muistelee puistossa vuosikymmenten takaista kohtalokasta tapaamista Clarissan kanssa. Hän oli saanut Clarissalta rukkaset tuona päivänä, minkä jälkeen hän oli lähtenyt ensimmäisen kerran Intiaan.  Clarissa puolestaan meni naimisiin korkea-arvoisen valtion virkamiehen Richard Dallowayn kanssa. Peter ei ole vieläkään toipunut kokemastaan menetyksestä.

Samaan aikaan Septimus istuu läheisellä puistonpenkillä. Hän on tietämättään juuri eroamassa vaimostaan Reziasta. Septimus vammautui sodassa niin pahasti mieleltään, ettei yhteiselämä vaimon kanssa enää onnistu. Lääkärit ovat itsemurhauhkauksen takia erottamassa pariskunnan toisistaan, ja Septimus on tarkoitus toimittaa lepokotiin.

CLARISSA vs  SEPTIMUS

Clarissan ja Septimuksen asema puolisoina on hieman samankaltainen. Kumpikaan ei mennyt puolisonsa kanssa naimisiin rakkaudesta. Septimus valitsi vaimokseen nuoren italialaistytön huomattuaan, että tämän läsnäolo helpotti hänen olemistaan. Kun Septimus katseli miten tyttö teki hattuja, hän sai siirrettyä ajatuksensa hetkeksi pois mieltä muuten hallitsevista traumaattisista sotamuistoista. Clarissa puolestaan pakeni avioliittoon häntä intohimoisesti rakastavaa miestä, jonka kanssa hän ei nähnyt itsellään olevan tulevaisuutta. Kumpikaan ei ole katunut ratkaisuaan.

Clarissaa ja Septimusta yhdistää myös androgyynisyys tai biseksuaalisuus. Kummankin nuoruuden rakkaudet olivat olleet samaa sukupuolta. Septimuksen elämän tärkein ihminen Evans kuoli sodan lopulla kranaatin räjähtäessä.  Clarissan tunteita kuohutti suhde taiteilija Sally Setoniin, mutta tälläkään suhteella hän ei  nähnyt olevan tulevaisuutta. Sally muutti kauan aikaa sitten Manchesteriin, missä meni naimisiin.

Seksuaalisuus on ongelma molemmille. Septimus ei tilansa vuoksi pysty sukupuoliseen kanssakäymiseen vaimonsa kanssa. Vaimo taas haluaisi epätoivoisesti lasta itselleen. Clarissalle seksi on tabu, eikä hän ole selvästi harrastanut tyydyttävää seksiä miehensä Richardin kanssa. Hän mieltääkin itseänsä jonkinlaiseksi nunnaksi, vaikka hänellä on tytär Elizabeth, joka on jo nuori nainen.

Monia muitakin yhtymäkohtia Clarissan ja Septimuksen elämillä on - siitä huolimatta, että Clarissa on 52-vuotias yläluokkainen hienostorouva ja Septimus 26-vuotias alaluokkainen sotaveteraani. Kummatkin ovat mm. agnostikkoja, jotka eivät usko jumaliin vaan ennemmin tieteen mahdollisuuksiin, vaikkakin ovat elämässään kohdanneet asioita, joita eivät pysty järjen, tunteen tiedon avulla selittämään itselleen. Kouluja he eivät ole käyneet vaan ovat itseoppineita.

Septimus on saavuttanut lähtökohtiinsa nähden hyvän yhteiskunnallisen aseman virkamiehenä, mitä hän ei vammautumisensa takia kuitenkaan pysty hyödyntämään. Clarissankaan lähtökohdat eivät olleet häävit, mutta ennen muuta ulkoisten avujensa takia hän päätyi niinikään hyvään yhteiskunnalliseen asemaan. Sodan aikana myös Clarissa sairastui vakavasti - ja on nyt vasta toipumassa. Kuolemakaan ei ilmeisesti ollut kaukana.

Kuoleman läheisyys on jättänyt Clarissaan ja Septimukseen jälkensä. Kummankin aistit ovat herkistyneet heitä ympäröivälle fyysiselle maailmalle. He kiinnittävät huomionsa pieniin asioihin ja  iloitsevat niistä. Punaisilla kukilla, ruusuilla on heille jokin erityinen symbolinen merkitys.

YHTEYS WOOLFIIN ITSEENSÄ

Clarissan ja Septimuksen yhtäläisyyksillä näyttäisi yllättäen olevan yhteys Virginia Woolfiin itseensä. Yhtäläisyydet kuvaavat häntä itseään, hänen omia kipupisteitään. Vastaavasti hahmot kuvaavat epäsuorasti joitain kirjailijan puolia. Tämä selittää myös sitä, miksi Clarissa ja Septimus eivät kohdanneet toisiaan. Tällöin Woolf olisi joutunut kasvokkain itsensä kanssa.

Romaanin sisällä Septimus on eräänlainen Clarissan varjo tai double, mikä korostuu kirjan lopulla, kun Sir William Bradshaw kertoo Clarissalle syyn, miksi hän ja hänen vaimonsa myöhästyivät kutsuilta. Bradshaw'n anonyymi potilas, Septimus Warren Smith,  oli tehnyt itsemurhan. Ja sotkuhan täytyi ensin siivota.

Lukijalle syntyy vaikutelma, että Clarissalla tai Virginia Woolfilla itsellään oli jo 15 vuotta ennen itsemurhaa kiviä taskussa hukuttautumista varten. Niin Clarissa kuin Septimus siis hautoivat myös itsemurhaa, mutta Clarissa ei sanonut sitä ääneen edes itselleen.Kummatkin olivat myös vakavasti masentuneita, ja on pääteltävissä, että Clarissa oli myös Sir William Bradshaw'n potilas, ei vain perheystävä.

HAHMOJEN KOHTAAMINEN

Oli monia asioita, joista Septimus ja Clarissa olisivat voineet keskustella. Kaksi ulkoisesti ja asemaltaan täysin erilaista ihmistä tuskin olisivat kuitenkaan alkaneet keskustella esimerkiksi itsemurhasta keskenään tavatessaan toisensa - ja vielä sattumalta - ensimmäisen kerran.

Toisaalta - ehkä kiinnostavin keskustelu olisi syntynyt, jos he olisivat tavanneet Bradshaw'n vastaanoton odotushuoneessa. Tämä tuskin oli käytännössä mahdollista, sillä yläluokan naiset tuskin kävivät tuohon aikaan avoimesti kallonkutistajan luona. Psykoanalyysi oli jo rantautunut Iso-Britanniaan, joten ajatus ei ole aivan mahdoton.

Kukista he olisivat varmasti keskustelleet keskenään, jos siihen olisi tullut tilaisuus. Molemmat pitivät ruusuista. Keskustelu olisi kuitenkin tyerhtynyt lyhyeen, sillä Septimus ei tiennyt kukista mitään, vaikka niistä pitikin. Jonkin kommentin hän olisi silti voinut heittää Clarissan kimpusta tms.

Clarissan istuessa puistonpenkillä Septimus olisi voinut ehkä kysyä, voiko hän istua samalle penkille. Luultavasti hän ei olisi uskaltautunut hienostonaisen viereen. Toisinpäin tilannetta on vaikea edes kuvitella. He olisivat voineet kuitenkin istua viereisillä penkeillä.

Penkillä he olisivat saattaneet kuunnella toinen toistensa keskusteluita. Rezia ja Septimus sekä Clarissa ja Peter ehkä keskustelivat asioista, jotka kiinnostivat vieressä istuvia. Sopivan tilaisuuden tulleen Clarissa olisi voinut sanoa jotain Septimukselle tai päinvastoin.

3.      Ei ole tarkoitus tehdä valmista näytelmätekstiä vaan

o   Leikittele, iloittele dialogilla

o   Laita tilanne elämään, luo jännitetä, tiivistä tunnelmaa

o   Voit esittää myös dramaturgisia ajatuksia

o   Kollaasin tekeminenkin mahdollista

o   Henkilöt (kuvaus, hahmon kaari, päämäärä / esteet, konfliktit, nivoutuminen teemaan)

o   Rakenne, aihe / teema, tekemisen motiivit

o   Parenteesit

Lähdin ajatuksellisesti liikkeelle Kaisa Neimala & Jarmo Papinniemi kirjasta "Aloittamisen taito" (2010). He ovat koonneet kirjaansa 400 erilaista aloitusta, jotka he ovat sitten jakaneet 27:een ryhmään. Romaanien lisäksi aloituksia on otettu muistelmateoksista, elämänkerroista ja runoelmista. Novellit on jätetty väliin.

Mietin muutamien Neimalan & Papinniemen ryhmien kautta, miten voisin aloittaa niin koko näytelmän kuin Virginia Woolfin kahden hahmon Clarissa Dallowayn ja Septimus W. Smithin välisen vuorovaikutuksen.

Näytelmän aloitus voi olla esimerkiksi motto (kokoaa yhteen näytelmän teeman tms.), parenteesi (käsikirjoituksessa oleva toiminnan kuvaus) tai repliikki.

LUONTO

Ensimmäisen kohtauksen paikkana esimerkiksi Regent's Park, joka Wikipedian mukaan on "on laaja puistoalue Lontoossa". Puisto on suurimmaksi osaksi aukeaa, mutta alueella on myös järvi ja vesiputous. Rakennettuna ympäristönä on ulkoilmateatteri, useita leikkikenttiä sekä Lontoon eläintarha.

Luonnonympäristöstä Septimus tai joku muu voi tarttua vaikkapa johonkin ääneen. Niitähän kirjassa kuvataan paljonkin. Repliikki voi alkaa esimerkiksi sisäisellä monologilla, joka muuttuu jossain vaiheessa repliikiksi, ääneksi, joka on myös muiden kuultavissa. Septimus puhui myös paljon itsekseen.

Tsehovin "Sahalin" alkaa repliikillä. Joku kysyy ajomieheltä: - Miksi teillä Siperiassa on näin kylmä? Ajomies vastaa, että se on jumalan tahto. Tämän jälkeen alkaa varsinainen, kertojan luonnonkuvaus. "On jo toukokuu, Venäjällä viheriöivät metsät ja helkyttelevät satakielet...". Kuvausta jatkuu pitkään.

Esimerkki 1. dramatisoinnista

(Septimus istuutuu Regent's Parkissa puistonpenkin päähän. Rezia istuu penkin toisessa päässä.)

Septimus (hiljaa mielessään): Mikä rauha! Mikä ihanuus! (Katsoo ylös.) Mutta pääskyset, mustat linnut. Kiitävät ylös ja sukeltavat alas kuin koneet. (Hiljaa itsekseen.) Synkän iloiset linnut. (Panee kädet korvilleen vapisten hieman.) Ja melu! Mikä melu kun ne lähestyvät ja syöksyvät kohti uhrejaan. (Ottaa kädet korviltaan.) Ja rauha niiden hävitessä horisonttiin, korkealle taivaalle. (Hymyilee itsekseen. Katsoo silmät kiinni kohti aurinkoa.)

Septimus (kääntää päänsä Reziaan päin ja sanoo tyynen rauhallisesti): Rezia, minä tapan itseni. (Lyhyen tauon jälkeen hieman kiihtyneenä.) Ihan varmasti minä tapan... (Hiljentää ääntään. Kääntää päänsä kohti järveä ja vesiputousta.) Tai kuolen, jokin minusta virtaa hiljaa pois. Hukun.

Rezia (kyllästäneenä): Et sinä Septimus huku etkä muutenkaan kuole. Et. (Pyörittelee samalla sormusta sormessaan ja ajattelee mielessään.) Valitettavasti. (Vakavoituu ja puhuu katse suunnattuna eteenpäin.) Mutta pelkään, että tohtori Bradford riistää sinut minulta.

 Septimus (ihmetellen): Mikä tohtori Bradford? Onneksi ei sentään Holmes. (Maistelee sanaa mielessään muttei muista mitään Bradfordia.) Bradford? Bradford?

Rezia (ärsyyntyneenä): Vasta lähtiessähän tästä puhuttiin. Tohtori Holmes on ottanut yhteyttä tohtori Bradfordiin. Bradford aikoo passittaa sinut hullujenhuoneelle. Sanoo sitä lepokodiksi.

Kenties tässä vaiheessa Clarissa kulkee Peter Walshin kanssa avioparin ohi. Clarissa tarttuu tohtori Bradfordin nimeen, mistä alkaa Septimuksen ja Clarissan keskustelu. Clarissalla eivät ole kovin korkeat käsitykset lääkäreistä, jotka puoskaroivat ihmisen psyykettä.

HAJU

Kokeillaanpa tätä vaihtoehtoa! Haju voi olla hyvä, paha tai moniulotteinen. Ehkä suorimmin hajujen maailmaan sukeltaa Gabriel Garcia Marquez "Rakkautta koleran aikaan" - teoksessa. "Se oli väistämätöntä: karvasmantelin haju toi hänelle aina mieleen onnettomien rakkauksien kohtalon." Kyseessä on ei enempää eikä vähempää kuin itsemurha syanidin avulla.Tosin kauaksi tästä ei jää Raymond Queneaun "Zazie", joka alkaa lauseella, "mistä tuo haju oikein tulee". Nytkin on kyse myös seksistä  ja sen aiheuttamasta löyhkästä. Hajujen huippu löytyy kuitenkin Torgrim Eggenin "Pärstäkertoimesta", sillä "mädäntyneen kalan hajuja oli satoja". Viemäritkin jäävät toiseksi.

Clarissan ja Septimuksen kohdalla ensimmäiseksi tulevat mieleen kukkien, ruusun tuoksut. Jos paikkana on edelleen Regent's Park on oletettavissa, että puistossa saattaa olla ruusupenkkejä tms. Toinen vaihtoehto on kauppakatu Bond Street ja sen kukkakauppa.

Esimerkki 2. dramatisoinnista

(Clarissa astuu auringonpaisteesta hämyiseen kukkakauppaan Bond Streetillä.)

Clarissa: Oi, mikä huumaava tuoksu! Ihana hajujen sekamelska. (Pyyhkäisee valkoisella hansikkaalla otsaansa.) Aivan pyörryttää.

Myyjä (hymyilee iloisesti): Tervetuloa, Mrs Dalloway. Teitä ei ole vähään aikaan nykynytkään täällä. Mukava nähdä teitä.

Clarissa (madaltaa hieman ääntään): Kiitos, xxxx. Olen ollut pitkään sairaana niin kuin ehkä tiedätkin, mutta nyt olen taas täysissä sielun ja ruumiin voimissa. (Muuttaa äänensä iloiseksi sorinaksi.) Mutta. Nyt tulin ostamaan kukkia tämän illan kutsujani varten. Joten tarvitsen paljon, PALJON ihania ruusuja.

Myyjä (Clarissan riehakkuus tarttuu myös myyjään.): Ja niitähän meiltä löytyy ja lisää voidaan hakea.

(Kaupassa on saman aikaan myös Septimus, joka on keskittynyt katselemaan kukkia. Pieniä yksityiskohtia. Hän on uponnut omaan maailmaansa, eikä huomaa Clarissan tuloa. Septimus tönäiseekin vahingossa hienostonaista, joka joutuu ottamaan sivuaskeleen.)

Clarissa (hieman närkästyneenä): Anteeksi, hyvä herra, mutta voisitteko katsoa eteenne.

Septimus (ohittaa Clarissan kommentin ja sanoo kiihkeästi): Rouva, mitä mieltä olette tuosta punaisesta ruususta? Eikö se olekin oikea ilmestys. (Katsoo röyhkeästi mutta ilkikurisesti Clarissaa silmiin.) Hieman niin kuin rouvakin...

Clarissa (ei loukkaannu vaan vastaa asialinjalla): Mitäpä tuohonkin pitäisi sanoa? Kiitos jos kyse oli kohteliaisuudesta. Niin, ruusu on kerrassaan upea. Teillä, nuori mies, on selvästikin silmää kauneudelle.

Keskustelu kenties jatkuu ruusujen symbolisiin merkityksiin