OPPIMISPÄIVÄKIRJAN TEKEYTYMISEN SEURANTA
Tämä teksti ei vielä ole varsinainen Oppimispäiväkirja vaan olen Muistikirjastani purkanut tähän blogikirjoitukseen tekemäni 1) tehtävät ja 2) hajanaiset muistiinpanot.
Mutta päiväkirja tekeytyy TÄHÄN vähitellen. Toisin sanoen muokkaan blogitekstiä vähitellen.
Luennoilla saadun 3) materiaalin olen käynyt kertaalleen läpi, mutta en ole sitä vielä muutoin käsitellyt. Samoin 4) päiväkirjaan upotettava kirja on valitsematta. (Materiaalin olen pitänyt esillä, kun olen purkanut Muistikirjan sisältöä. Olen myös poiminut aineistosta mm. kirjalistasta kohtia, joihin olen jo viitannut Oppimispäiväkirjassa.)
Listasta huomasin, että reilusta 60 kirjasta toistakymmentä oli jollain tavalla tuttuja. Muutamat oli lukenut kuten Ray Bradburyn "Zen sanataiteessa" (2008), Mihaly Csikszentmihalyin "Flow" (2005), Karlssonin & Kuickin "Kirjoittamisen ihanuus" (2010), Stephen Kingin "Kirjoittamisesta" (2002) sekä Juha-Pekka Koskisen "Harkittu murha" (2009).
* * *
27.9.2011
Nyt Muistikirja on muuttunut Oppimispäiväkirjaksi. En ole kuitenkaan vielä 1) lisännyt siihen kommentteja lukemani kirjan pohjalta, enkä ole 2) syventänyt omien tekstieni arvioita siitä, mitä olin Muistikirjaan kirjoittanut.
Kirjaa olen kuitenkin käsitellyt alustavasti blogissani. (Aiotko kirjoittaa romaanin?
http://librarian-or-cybrarian.blogspot.com/2011/09/doubtfire-aiotko-kirjoittaa-romaanin.html)
Päätin tässä vaiheessa korostaa omista teksteistäni tekemät arviot (ja muut lisäykset Muistikirjaan) punaisella.
28.9.2011
Tarkoitus on tässä vaiheessa pohtia Dianne Doubtfiren kirjan "Aiotko kirjoittaa romaanin" (1987) kautta "Kirjoittamisen perusteet" kurssin antia. Kirjakommenteissa käytän sinistä väriä. Oppaassa käydään läpi kirjan koko elinkaari ideasta aina tekijänpalkkioihin saakka.
OPPIMISPÄIVÄKIRJA
Itsestä liikkeelle
Kurssilla aloitettiin siitä, mikä on meille opiskelijoille tutuinta. Meidän omasta elämästämme ja siitä kirjoittamisesta eli elämänkertakirjoittamisesta.
Elämänkertakirjoittamisen ääripäät ovat samat kuin muussakin kaunokirjoittamisessa. Teksti voi perustua yksinomaan elettyyn elämään (monet suomalaiset naiskirjailijat, Harri Sirola) tai sitten se on silkkaa sepitettä (Hannu Raittila).
Erno Paasilinnan "Yksinäisyydessä ja uhmassa" (1984) julistaman kliseen "on elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija" pyörittely. - Molempi parempi. On elettävä ja kirjoitettava. On opittava elämään (ihmisiksi) ja opittava kirjoittamaan (eläimellisesti).
Doubtfire erottaa kategorisesti (oma)elämänkerran ja romaanin kirjoittamisen toisistaan, sillä "romaani ei ole pelkkä sarja toisiinsa liittyviä tapauksia". Se ei ole myöskään tosikertomus, vaikka tapahtumat perustuisivat todellisuuteen. - Tietysti omasta elämästäänkin voi kertoa eri tavoin. Jotkut ihmiset ovat hyviä tarinankertojia. Vanha totuus on, että ihmisen muisti toimii valikoiden. Aika kultaa muistoja, joista tulee ajan myötä tietyllä tavalla sepitettä. Välillä tuntuukin vaikealta erottaa kirjoittamista ja kirjoittamista toisistaan. Tärkeintä lienee lopputulos, sillä lukijahan ei voi varsinkaan vuosikymmenten jälkeen tietää tai selvittää, mikä tarinoissa on totta ja mikä sepitettä ja mikä perustuu mihinkin.
Lukuvinkit:
Tiina Pystynen. "Miten elämä muuttuu taiteeksi?" (1995)
Taija Tuominen. "Elämänkoulu vai kirjoittajakoulu - jokaisen seminaarin ehdoton vakioaihe" http://www.kultti.net
TEHTÄVÄ 1 – Vaihtoehtoiset tehtävät (10 min). Minästä liikkeelle kirjoittamisessa.
[a] 100 sanaa omasta etunimestä
-
[b] Minä olen…
[c] Haluan kirjoittaa…
[d] Muistan…
Valitsen sen kummemmin miettimättä toisen vaihtoehdon.
[b] MINÄ OLEN…
… ihminen. Näin olen oppinut. Eräästä kirjasta luin, että ihminenkin on eläin, geneettisesti lähellä ihmisapinaa, orankia, gorillaa ja simpanssia. Ehkä minä sitten olen apina tai jotain muuta. Toisaalta mitä väliä sillä on miksi minun olemistani kutsutaan. Olen silti mitä olen.
… mies. Tämän opin varhain. En voi olla tyttö vaikka haluaisin, vaikka voin pukea päälleni hameen ja panna rusetin hiuksiin. En voi myöskään olla samaan aikaan mies ja nainen, tyttö ja poika, vaikka sillekin on olemassa ilmaisuja ihmisten kielessä.
… keski-ikäinen. Yhtä hyvin voisin olla ikäni + 9 kk vanha, enkä ymmärrä miksi hetkeä, jolloin oikeasti synnyin ei lasketa mukaan. Olen ollut olemassa jo ennen hedelmöitymistänikin. Ajatuksena ehkä, tekona tai sellaisen suunnitelmana – tekona jota ei ole vielä toteutettu.
Näin TV:stä ohjelma pikkupojasta joka oli ollut edellisessä elämässään Hollywood-ohjaaja, joka oli kuollut väkivaltaisesti jäätyään oman traktorin alle.
Minä en usko, että olen ollut ennen olemiseni alkua mitään. Kenties vain tähtitomua niin kuin kaikki elävät ja kuolleet oliot Maapallolla ovat. (Kenties elämä on tullut tänne jonkin asteroidin mukana.)
… suomalainen. Tosin kaikkien aikojen toiseksi suosituimman suomalaisen Risto Rytin taitamattoman politikoinnin seurauksena 30-40-lukujen taitteessa menetin kotini ja isänmaani. Tai oikeastaan äitini maan. Olen toisen polven pakolainen vieraassa maassa, vaikka olen sataprosenttisesti suomalainen. Minua ei silti pidetä pakolaisena tai edes pakolaisten jälkeläisenä. Minulta on riistetty kodin ja isänmaan lisäksi identiteetti ja minusta on tehty jotain muuta identiteetiltäni mitä olen. (Näin siis hieman kärjistetysti sanottuna mutta vakavissaan, jos nyt tällaisia asioita voi ylipäätään ottaa kovin vakavasti.)
Vaadin hyvitystä, revanssia. Sellainen minä olen.
En hyväksy, että kaikki aina annetaan anteeksi ja rikollisista tehdään kansallissankareita. Itse asiassa sankarit ovat vain fiktiota ihmisten mielissä, eikä minulla ole mielessäni turhia kuvitelmia mistään. Edes itsestäni. En ole edes oman elämäni sankari.
Olen vain ihminen, eläin, joka haluaa elää elämänsä niin hyvin kuin suinkin. Ja eläimillehän se ei tuota ongelmia. Ne tietävät aina miten olla ja elää hyvin. (Jopa sudet, joita ihmiset ovat vihanneet Euroopassa satoja vuosia.)
Tehtävän tavoitteena oli annetussa ajassa kirjoittaa, mitä "minä olen". Olisinko voinut tehdä sen mitä tein toisin tai paremmin? Varmasti. Jälkikäteen arvioituna en ole varma valinnoistani. Halusin korostaa, ettei ihminen nykymaailmassa voi olla eheä. Kirjoittamisen ja lukemisen ei siksi pidä olla terapointia, vaikka voihan se joissain tilanteissa sitäkin olla. Kirjoittaminen voi myös repiä ihmisen mielen ja elämän - jopa koko maailman riekaleiksi. Niin, tärkeää on tehdä ihmiset tietoiseksi kirjoittamiseen liityvästä elämisvalheesta. Asioiden kaunistelusta.
Oppaan kirjoittaja ajattelee hieman toisin kuin minä - tai ehkä lopulta hyvinkin samalla tavalla. Doubtfire korostaa kirjailijan eheyttä. "Eheä kirjailija ei vaivaa itseään sillä, tuleeko osa yleisöstä ehkä tyytymättömäksi". - Lukijoiden suhtautuminen kuitenkin murtaa kirjoittajan mielen eheyttä. Mitä tyrmäävämpää kritiikki on, sitä enemmän se vaikuttaa. Siksi ajattelisin ennemmin niin päin, ettei eheyteen pidä edes pyrkiä, koska se ei kuitenkaan ole täysin mahdollista. On vain hyväksyttävä se, että elämä ristiriitoineen saa aikaan sen, että ihmisistä tulee rikkinäisiä. Ja kirjailijan tehtävä siten on kuvata ihmistä tuossa häilyvässä tilassa.
Doubtfire vastustaa kaikkea sensuuria ja itsesensuuria. Kirjailijan on kirjoitettava tinkimättömästi. "Ainoa sensuurin muoto, jota puolustan, on se, minkä kirjoittaja itse asettaa työlleen. Jokaisella ovat omat yksilölliset tabunsa ja rajansa." Juuri näin. Mutta eikö tämä juuri ole koko porvarillisen romaanin kompastuskivi lopulta. Omat rajansa ja tabunsa olisi aina pyrittävä ylittämään. Eheys voi olla lähtökohta vaan ei tavoite.
Kirjoittamisen koostumus eli sisältö
1) genre eli laji
- genretkin elävät ja muuttuvat koko ajan esim. Helen Fieldingin "Bridget Jonesin" (1996) pohjalta syntynyt chick litin genre.
- lisäksi lajityyppien rajat häilyvät teoksesta toiseen
"Aiotko kirjoittaa romaanin?" - oppaassa keskitytään tietysti romaaniin, mutta kirjoittaa mainitsee johdannossa, että oppaasta voi olla apua minkä tahansa proosan kirjoittamisessa. Doubtfiren huomio on kuitenkin pääasiassa 'tavallisessa' romaanissa, mitä ilmaisua hän käyttää. Lisäksi nuortenkirjoista on oppaassa on jaksonsa.
2) dramaturgia eli rakenne
- keskeistä pienten, konkreettisten asioiden merkitys
- klassinen esimerkki kirjallisesta naturalismista Emilé Zolan romaanin hevonen kuvaus
- aluksi sokean kaivoshevosen näkökulmasta kaivosonnettomuutta, mikä oli voimakas tehokeino
- vrt myös uutisten - genre (RTV, lehdet) esim. onnettomuuksia uutisoitaessa usein keskitytään yksityiskohtien kuvaamiseen (dramaattisuus)
Doubtfire vertaa kirjaa puuhun. Tarina muodostaa puun rungon. Juoni ja sen monet juonteet ovat haarautuvia oksia. Yksityiskohdat ovat lehtiä. Puu imee voimansa juurillaan. Taustalla on jokin teema, jonka kirjoittaja haluaa nostaa esiin ja jolle on pohja esim. hänen omassa elämässään. Mielikuvitus on maaperä, joka ruokkii tarinapuuta ja juonioksia ja antaa juurille töitä. - Tähän voisi lisätä että mielikuvituksen ohella maaperää on myös todellisuus, josta kirjoittaja on teemansa ottanut. Fiktio ja fakta kulkevat rinnakkain.
Toisin kuin realistit esim. Zola, Doubtfire korostaa sitä, että tarinan on tarkoitus viihdyttää lukijoita. Hän siis ajattelee niin kuin viihdekirjailija ajattelee. - Ehkä Doubtfire on kuitenkin oikeilla jäljillä. Ajatellaanpa vaikka onnettomuusuutisia. Kuka voi väittää, ettei nauttisi lukiessaan uutisia onnettomuuksista? Se on tietysti asia, mikä on helppo kieltää ja torjua omasta mielestään, sillä sehän on moraalitonta.
Doubtfire vertaa kirjaa puuhun. Tarina muodostaa puun rungon. Juoni ja sen monet juonteet ovat haarautuvia oksia. Yksityiskohdat ovat lehtiä. Puu imee voimansa juurillaan. Taustalla on jokin teema, jonka kirjoittaja haluaa nostaa esiin ja jolle on pohja esim. hänen omassa elämässään. Mielikuvitus on maaperä, joka ruokkii tarinapuuta ja juonioksia ja antaa juurille töitä. - Tähän voisi lisätä että mielikuvituksen ohella maaperää on myös todellisuus, josta kirjoittaja on teemansa ottanut. Fiktio ja fakta kulkevat rinnakkain.
Toisin kuin realistit esim. Zola, Doubtfire korostaa sitä, että tarinan on tarkoitus viihdyttää lukijoita. Hän siis ajattelee niin kuin viihdekirjailija ajattelee. - Ehkä Doubtfire on kuitenkin oikeilla jäljillä. Ajatellaanpa vaikka onnettomuusuutisia. Kuka voi väittää, ettei nauttisi lukiessaan uutisia onnettomuuksista? Se on tietysti asia, mikä on helppo kieltää ja torjua omasta mielestään, sillä sehän on moraalitonta.
3) kielenkäyttö; pastissit ym.
Kielenkäytöstä oppaassa kerrotaan "Tyyli" - jaksossa. "Tyylisi on yhtä kuin sinä, yhtä ainutkertainen kuin sormenjälkesi. Se syntyy kirjoittaessasi luonnollisesti ja pakottamatta." - Tähän on tietysti lisättävissä, että taitojen karttuessa kirjoittaja pystyy tietoisesti muuntelemaan tyyliään ja tekemään esim. pastisseja.
TEHTÄVÄ 2. Vaihtoehtoiset tehtävät (10 min). Kirjoitetaan tietynrakenteinen teksti.
Kielenkäytöstä oppaassa kerrotaan "Tyyli" - jaksossa. "Tyylisi on yhtä kuin sinä, yhtä ainutkertainen kuin sormenjälkesi. Se syntyy kirjoittaessasi luonnollisesti ja pakottamatta." - Tähän on tietysti lisättävissä, että taitojen karttuessa kirjoittaja pystyy tietoisesti muuntelemaan tyyliään ja tekemään esim. pastisseja.
TEHTÄVÄ 2. Vaihtoehtoiset tehtävät (10 min). Kirjoitetaan tietynrakenteinen teksti.
[a] LIMERIKKI
Ruotsinkielisessä lehdistössä tavallisia. Ilpo Tiihonen kirjoittanut Helsingin Sanomiin
"Vanha täti oli kotoisin Stadista,
oli asunut siellä jo snadista.
Istui Eduskuntatalon edessä,
uitti matoa edessään vedessä -
onki pennejä pesuvadista." (Ei-Kaj Plumps, 1989)
1. Ensimmäinen rivi päättyy paikan nimeen a
2. Toinen rivi rimmaa ensimmäisen kanssa a
3. Kolmas ja b
4. Neljäs rivi rimmaavat keskenäään b
5. Yllättävä käänne, rimmaa toisen rivin kanssa a
Yritin aluksi limerikkiä, mutta valitsin paikan nimeksi Hattulan, joka ei ollut kovin onnistunut valinta. Väkinäinen, nopea puurtaminen tuotti seuraavanlaisen onnettoman tuloksen.
-----
Mikä ihmeen HATTULA!
Kas, kun ei Vittula
Tai joku muu Tuppukylä
jossa asuu aina joku kyylä.
Ennemmin vaikka polkupyörän satula.
-----
Aika hirveä, mutta julkaisin sen siksi, että ärsyynnyin yhdestä Tiina Pystysen kommentista. Hän kirjoittaa (annetussa materiaalissa):
"Siellä syvällä itsessäni, perusrakenteissani törmään siihen mikä on yhteistä meille kaikille. Haaveeni on paljastaa ihminen, saada selville mikä nainen on. Halusin kirjoittaa siitä mistä ei puhuta, mutta mitä ihmiset ajattelevat, koska kaikkein syvimmällä henkilökohtaisessa me olemme eniten yksin, epävarmoja, me pelkäämme ja häpeämme". (Runousoppi. Miten elämä muuttuu taiteeksi, 2004)
Siitä mistä ei VOI puhua, ei voi myöskään kirjoittaa. Väitän, ettei Pystynen kirjoita kaikista asioista niin kuin väittää siksi, että hän HÄPEÄÄ kirjoittaa. Hän ei kirjoita esimerkiksi havaitsemistaan miesmäisistä piirteistä itsessään, koska hän kirjoittaa vain siitä mitä on olla nainen. Toisaalta jos puhuu tällä tavoin dikotomisesti ja jakaa ihmiset miehiin ja naisiin, ei voi kovin helposti korostaa sitä, mikä on yhteistä kaikille jne.
Jos Tiina Pystynen tekisi limerikin, hän ei koskaan - uskon niin - suostuisi näyttämään niin surkeaa limerikkiä kelleen kuin itse olen tehnyt. Hän häpeäisi sitä, ja mitä samalla paljastaisi itsestään. Kaikki mitä hän tekee kirjoittaessaan on loppuun saakka mietittyä - ja vain ja ainoastaan hänen persoonallisuuttaan eheyttävää.
[b] Anhavan runo kokoelmasta "36 runoa" (1958) mukaillen
Runossa yhteensä neljä (4) kappaletta, jokaisessa kolme (3) säettä).
"Opittu tarinat ulkoa ja noustu päiviin,
tehty velkaa, avattu ikkunat, maattu sängyt,
pilkkaan ammuttu ja luettu kirje," (36 runoa, 1958)
-----
Käyty koulua vuodesta vuoteen,
tähdätty ylös, oltu alhaalla
ja jääty pohjalle
Saatu ei mitään, ei tutkintoa, ei työtä:
ja jääty pohjalle
Saatu ei mitään, ei tutkintoa, ei työtä:
istuttu luennoilla, kyllästytty kaikkeen,
soitettu suuta, kuunneltu paljon muuta,
unohdettu kaikki vaivalla opittu,
soitettu suuta, kuunneltu paljon muuta,
unohdettu kaikki vaivalla opittu,
saatu ei mitään ja mennyttä kaikki,
joka luettu ja kirjoitettu ja luettu ja kirjoitettu.
Sitä on tehty
ikuista elämää
odotellessa.
-----
joka luettu ja kirjoitettu ja luettu ja kirjoitettu.
Sitä on tehty
ikuista elämää
odotellessa.
-----
Voisi ehkä parantaa. Tein pilkutusta tähän versioon ja lisäsin pisteen verrattuna siihen, mitä olin käsin kirjoittanut. Vaikea arvioida tällaisia tuotoksia, kun ei ole tehnyt aiemmin. Ehkä sadannen tekstin jälkeen voisi sanoa, että lopputulos on mestariteos tms.
Opas ilmaisee saman asian seuraavasti: "Varaudu siihen, että kirjoitat ainakin yhden kehnon, julkaisukelvottoman romaanikäsikirjoituksen ennen kuin osaat ammattisi." Doubtfire kertoo ilmeisesti kokemuksesta, että proosateksti vaatii noin kolme tai neljä käsittelykertaa ennen puhtaaksi kirjoittamista.
4) materiaalin hankinta
Lähtökohtana on että kaikki on mahdollista. Mistä tahansa mitä on nähnyt, kuullut, haistanut ja maistanut ym. voi kirjoittaa. Omista aistimuksistaan. (Buddhalaisessa psykologiassa oman mielen liikkeitäkin voi havainnoida.)
Aikaan voi sitoutua eri tavoin. Ideaalista ilmeisesti on kirjoittaa joko menneisyydestä, nykyisyydestä tai tulevaisuudesta niin että lukija tietää mistä on kyse. (Sitten on tietysti kuviteltavissa ajaton aika, myyttinen aika. Esim. kalevalainen aika. Unien maailma jossa kaikki sekoittuu yhteen, assosioituu.)
Tutkitun tiedon ja yleensä kaiken sen mitä on lukenut hyödyntäminen. Pienet rikosuutiset lehdessä. (Esim. Vladimir Nabokovin "Lolita" lähti liikkeelle lehtikirjoituksesta, jossa kerrottiin tytön ja miehen matkasta ympäri USA:a.)
Michel Tournierin "Perjantai" oli mukaelma Daniel Defoen "Robinson Crusoesta". (Niin kuin myös Coetzeen "Foellakin")
Omista (tai muiden) kokemuksista, elämyksistä liikkeelle. Vrt. Tiina Pystysen "Runousoppi. Kuinka elämä muuttui taiteeksi" (2004).
Doubtfire lisää luennolla esitettyyn tähän listaan ajattelun ja tunteet. - Mielestäni lisäys on tärkeä, sillä ihmisen mielessä liikkuu paljon ajatuksia, joita hän ei ehkä halua siellä olevan. Kiellettyjä tunteita ja moraalittomia ajatuksia, jotka liittyvät esim. seksiin ja väkivaltaan. "Pelot ja kaipuu ajavat meitä kirjoittamaan, ja kun luomme niistä vahvaa kaunokirjallisuutta, ne jollakin salaperäisellä tavalla muuttuvat hyväksyttävimmäksi kuin omassa elämässämme". Hienosti kirjoitettu.
Omista (tai muiden) kokemuksista, elämyksistä liikkeelle. Vrt. Tiina Pystysen "Runousoppi. Kuinka elämä muuttui taiteeksi" (2004).
Doubtfire lisää luennolla esitettyyn tähän listaan ajattelun ja tunteet. - Mielestäni lisäys on tärkeä, sillä ihmisen mielessä liikkuu paljon ajatuksia, joita hän ei ehkä halua siellä olevan. Kiellettyjä tunteita ja moraalittomia ajatuksia, jotka liittyvät esim. seksiin ja väkivaltaan. "Pelot ja kaipuu ajavat meitä kirjoittamaan, ja kun luomme niistä vahvaa kaunokirjallisuutta, ne jollakin salaperäisellä tavalla muuttuvat hyväksyttävimmäksi kuin omassa elämässämme". Hienosti kirjoitettu.
Etäännytys
Kirjoittamisen sisältöön on mahdollista ottaa tietoisesti etäisyyttä. (Ensimmäisenä tulee mieleen tässä yhteydessä brechtiläinen draama. Bertold Brechtillä oli kuitenkin kyse asioiden sisäisten suhteiden paljastamisesta etäännytyksen keinoin.)
Senkin voi tehdä eri tavoin - huijaamalla, liioittelemalla, valehtelemalla...
(Itse asiassa ajatus sepitteestä, fiktiosta pitää sisällään jo lähtökohtaisesti ajatuksen etäännytyksestäkin. Ei pyritä kertomaan vain sitä mikä on faktaa, totta.)
Esimerkki. Mikael Håfströmin ohjaama elokuva ”Pahuus” (2002). K15 – sopii opetuselokuvaksikin. Perustuu Jan Guilloun romaaniin ”Pahuus” (1981).
Omaelämänkerrallinen kirja, jossa kerrotaan elämästä Tukholman lähellä olevan Solbackan rikkaiden koulussa. Guillou joutui tai pääsi kouluun edellisen koulun rehtorin erotettua hänet ja vannottua, ettei tämä pääsisi oppikouluun enää missään. - Elokuvassa opettajat katsovat läpi sormien mm. äärimmäistä koulukiusaamista. Guillou / Erik Ponti mm. ristiinnaulitaan koulun pihalle, ja jätetään pakkaseen makaamaan.
(Nostaa esiin myös kysymyksen kirjoittamisen etiikasta. Motiivit: sensaationhakuisuus / vallantahto / kosto? Guillou halusi kostaa entiselle koululle, mikä lakkautettiin kirjan julkaisemisen jälkeen. Se ei enää saanut valtiolta taloudellista tukea.)
Guillou kertoo DVD:n ekstrojen haastattelussa, että hän on sepittänyt joukon asioita, jotka liittyvät lähinnä häneen itseensä. Hän ei esimerkiksi koskaan seurustellut suomalaisen Marja - nimisen keittiötytön kanssa ja maannut hänen (tai kenenkään muunkaan?) kanssa jne. Hän ei myöskään ollut mikään mestariuimari niin kuin elokuvan Erik Ponti. (Ja epäilen pieksikö hän isäpuolensa niin kuin elokuvassa tapahtui.)
Oppaassa korostetaan etäännyttämisen sijaan eläytymistä, jotka ovat kuitenkin ikään kuin saman asian kääntöpuoli. Guilloun oli luultavasti helpompi kirjoittaa omaelämänkerrallisista asioista upottamalla tarinaan hieman kuviteltuja asioita, joista tuli fiktion kautta totta. - Nähtyäni Guilloun haastattelun ja elokuvan en voinut välttää ajatusta, että hän oli oikeasti rakastunut johonkin nuoreen naiseen oppikoulussa, josta hän haaveili. Kirjassa hän saattoi tehdä haaveista totta, ja mennä tämän kanssa sänkyyn ja tehdä hänet jopa raskaaksi.
Kirjoittamisen aloittaminen
Aloittamisen vaikeus. Liikaa kirjoitettavaa tms.
Sukupolvi, generation X, jolla liikaa liikaa vaihtoehtoja. Ei osaa tehdä valintoja (edes muussa) elämässään. Lopulta ei sitten valitse mitään, kun ei pysty - ja elämä lipuu ohi. Sama jatkuu sukupolvi X:n lapsilla sukupolvi Z:n edustajilla.
Esimerkki. Kalle Päätalo. Jopa hänellä oli vaikeuksia kirjoittamisen alkuvaiheessa. Tuolloin 50-luvulla ei ollut käytössä kymmenittäin kirjoittamista käsitteleviä oppaita. Päätalolla oli kuitenkin Mika Waltarin "Aiotko kirjailijaksi?" (1934), joka auttoi häntä eteenpäin.
Ks. Taija Tuomisen kirjalistan n. 60 kirjaa, josta tosin puuttuu mm. Susie Brightin "How to Write a Dirty Story: Reading, Writing, and Publishing Erotica" (2002). Kirjakauppa Amazonin sivuilla on kirjasta katsauksia. Amazon esittelee kirjaansa amerikkalaisen erotiikan kuningattaren teoksena. Bright vertaa hyvää eroottista kertomusta strip teaseen.
Kirjoittamisen aloittamiseksi on monia temppuja, harjoituksia, joita löytyy kirjallisuudesta. Esimerkiksi on tärkeää kirjoittaa säännöllisesti (esim. 30 minuuttia joka aamu) ja eri mielialoissa. Silloinkin kun kirjoittaminen ei huvita yhtään.
Lukemassani oppaassa keskitytään nimenomaan romaanin kirjoittamisen aloittamiseen - ja kirjan ensimmäisiin lukuihin. Jos ensimmäinen luku epäonnistuu, peli lukijan suhteen on menetetty. Myös romaanin rakenteen kannalta aloitus on tärkeä seikka.
Doubtfire antaa mielestäni hyvän ohjeen kirjan aloitusjaksoa varten. "Vältä kietomasta lukijaa pitkiin, yksityiskohtaisiin selostuksiin ja kuvailuihin. (..) Pane romaani vauhtiin heti alusta ja tarjoile mahdolliset selostukset pienin annoksin, punottuina toimintaan ja keskusteluihin."
Sukupolvi, generation X, jolla liikaa liikaa vaihtoehtoja. Ei osaa tehdä valintoja (edes muussa) elämässään. Lopulta ei sitten valitse mitään, kun ei pysty - ja elämä lipuu ohi. Sama jatkuu sukupolvi X:n lapsilla sukupolvi Z:n edustajilla.
Esimerkki. Kalle Päätalo. Jopa hänellä oli vaikeuksia kirjoittamisen alkuvaiheessa. Tuolloin 50-luvulla ei ollut käytössä kymmenittäin kirjoittamista käsitteleviä oppaita. Päätalolla oli kuitenkin Mika Waltarin "Aiotko kirjailijaksi?" (1934), joka auttoi häntä eteenpäin.
Ks. Taija Tuomisen kirjalistan n. 60 kirjaa, josta tosin puuttuu mm. Susie Brightin "How to Write a Dirty Story: Reading, Writing, and Publishing Erotica" (2002). Kirjakauppa Amazonin sivuilla on kirjasta katsauksia. Amazon esittelee kirjaansa amerikkalaisen erotiikan kuningattaren teoksena. Bright vertaa hyvää eroottista kertomusta strip teaseen.
Kirjoittamisen aloittamiseksi on monia temppuja, harjoituksia, joita löytyy kirjallisuudesta. Esimerkiksi on tärkeää kirjoittaa säännöllisesti (esim. 30 minuuttia joka aamu) ja eri mielialoissa. Silloinkin kun kirjoittaminen ei huvita yhtään.
Lukemassani oppaassa keskitytään nimenomaan romaanin kirjoittamisen aloittamiseen - ja kirjan ensimmäisiin lukuihin. Jos ensimmäinen luku epäonnistuu, peli lukijan suhteen on menetetty. Myös romaanin rakenteen kannalta aloitus on tärkeä seikka.
Doubtfire antaa mielestäni hyvän ohjeen kirjan aloitusjaksoa varten. "Vältä kietomasta lukijaa pitkiin, yksityiskohtaisiin selostuksiin ja kuvailuihin. (..) Pane romaani vauhtiin heti alusta ja tarjoile mahdolliset selostukset pienin annoksin, punottuina toimintaan ja keskusteluihin."
Verkkovinkki: Kirjallisuus- ja kritiikkilehdet http://www.kultti.net/lehdet/5/ -> mm. Kiiltomato.net on kirjallisuuskritiikin verkkolehti.
* * *
TEHTÄVÄ 3. Vaihtoehtoiset tehtävät (5-10 min). Muistellaan tuttuja juttuja kahdessa vaiheessa.
Vaihe 1. muutamalla sanalla asian kuvailu (5 min)
[a] YÖT – Millaisia öitä jäänyt mieleen elämän varrelta
[b] ASUNNOT – Pari kolme sanaa paikoista joissa asunut elämän aikana
[c] LEMMIKIT– Vrt. Yrsa Steniuksen elämänkerta
[d] RAKKAUDET – Esim. kirjoihin, autoon jne.
Valitsin kai mielestäni helpoimman vaihtoehdon muutamassa sekunnissa sen kummemmin miettimättä.
[b] ASUNNOT
- lapsuus rintamamiestalossa Käenmäellä Hattulassa
- talvi kesämökissä Keski-Suomessa, jonka lattia oli niin harva että ruoho näkyi läpi
- rauhallinen opiskelija-asunto Messukylässä lähellä puukirjastoa ja hautausmaata
- Hervannan opiskelija-asunnossa, jonka ikkunasta näkyi Pietilöiden Hervanta-keskus ja konditoria
- vuosi vesitornin juurella Varkaudessa
- syväsataman laidassa Savonlinnassa, valtamerilaivat ikkunan alla sisämaassa
- kerrostalossa lähellä yleistä uimarantaa Katumalla Hämeenlinnassa
- rautatieaseman vieressä Hämeenlinnassa, aamulla kuuli junankuulutukset ikkunasta
- Aulangontien päässä Hämeenlinnassa, Hätilän kartanon paikalla
- keskellä korpea, eteläisellä poronhoitoalueella Puolangalla
- Ilmari Kiannon lapsuuden maisemissa Karhulanvaaralla
[b] ASUNNOT
- lapsuus rintamamiestalossa Käenmäellä Hattulassa
- talvi kesämökissä Keski-Suomessa, jonka lattia oli niin harva että ruoho näkyi läpi
- rauhallinen opiskelija-asunto Messukylässä lähellä puukirjastoa ja hautausmaata
- Hervannan opiskelija-asunnossa, jonka ikkunasta näkyi Pietilöiden Hervanta-keskus ja konditoria
- vuosi vesitornin juurella Varkaudessa
- syväsataman laidassa Savonlinnassa, valtamerilaivat ikkunan alla sisämaassa
- kerrostalossa lähellä yleistä uimarantaa Katumalla Hämeenlinnassa
- rautatieaseman vieressä Hämeenlinnassa, aamulla kuuli junankuulutukset ikkunasta
- Aulangontien päässä Hämeenlinnassa, Hätilän kartanon paikalla
- keskellä korpea, eteläisellä poronhoitoalueella Puolangalla
- Ilmari Kiannon lapsuuden maisemissa Karhulanvaaralla
-
ym. Lista ei ole täydellinen, ja kai tein alitajuisesti valikointia. Esimerkiksi asuntolat eivät ole mieltäylentäviä paikkoja asua.
Vaihe 2. Valitse joku asunto johon liittyen kerrot tarinan (5 - 10 min)
Mieleeni tuli heinäkuun aamun tunnelma ja kahvin tuoksu, joka ei koskaan päässyt nenääni saakka. Siksi aloin kirjoittaa tästä.
Eräänä heinäaamuna 90-luvun lopulla heräsin Savonlinnan Kuninkaankartanon mäellä kerrostaloasunnossa laivan sireenin ääneen. Hiiltä oli tuotu taas syväsatamaan.
Olin jostain syystä heti aamulla herättyäni hirvittävän huonolla tuulella. En muista miksi.
Menin keittiöön ja otin tiskikoneesta, jota inhosin, lasisen kahvikannun, josta joku oli irrottanut jostain syystä kahvan pois, mikä lisäsi ärtymystäni. Lisäksi kahva ei suostunut menemään edes suostuttelemalla paikoilleen. Lopulta kyllästyin, otin lasisen pannun, panin sen lattialle jalkojeni väliin ja painoin kahvan väkisin paikoilleen.
Kahva menikin paikoilleen, mutta samalla kun se napsahti paikoilleen, kannu hajosi pirstaleiksi – ja käteni ja vaatteeni olivat yltä päältä veressä.
Tiesin heti - ennen kuin edes näin - mitä oli tapahtunut. Olin loukannut oikean käteni lasinsirpaleisiin. Verta tuli hirvittävästi ja jollain siteellä sain tyrehdytettyä veren tulon.
Eteisessä panin lipokkaat jalkaan ja lähdin rauhallisesti kävellen kohti läheistä kaupunginsairaalaa, jonne ehdin muutamassa minuutissa. Ja suoraan leikkauspöydälle.
Seuraavat neljä viikkoa sitten parantelin lastassa olevaa kättäni tai pikemmin sormea, josta olivat menneet jänteet poikki.
En pitänyt asunnosta. Se oli minulle liian kallis. Siinä oli liikaa tilaa. Ja se oli liian ylellinen.
Parvekkeestä pidin. Se rajoittui talon takana olevaan puistikkoon. Parvekkeella oli mukava kesäiltaisin istuskella ja lukea tai kirjoittaa – ja juoda aamuisin kahvia.
Huoneistossa oli myös sauna, mikä oli turhistakin turhin kapistus. Lisäksi se oli väärin rakennettu. Kosteus kertyi saunan takana oleviin rakenteisiin ja sai seinän halkeilemaan.
Talossa sattui kaikkea – yleensä ikävää.Talon eläkkeellä olevat savolaisukot saivat aikaan kaikenlaisia pieniä ja suuria katastrofeja, joita täysipäiset ihmiset eivät koskaan saisi aikaan. He kun olivat mielestään kaikkien alojen asiantuntijoita, jotka eivät koskaan tehneet missään asiassa virheitä.
Muutin asunnosta vuotta myöhemmin, eräänä heinäkuun päivänä, vähäksi aikaa muutaman kilometrin päähän Linnankadulle pieneen yksiöön, lähelle Olavinlinnaa.
Pidin ikkunaa varsinkin öisin auki ja kuuntelin lokkien naurua ja pääskysten kirkunaa, mitkä sekoittuivat Olavinlinnan oopperoihin. Parempaa asuntoa minulla ei ollut ollut aiemmin. Sitten muutin Kainuuseen.
Kovin kaunokirjallisena tekstiä ei voi pitää. Se on jonkin sortin elämänkerrallista kuvaamista, mutta niin oli kai tarkoituskin olla. Tässä vaiheessa.
Kirjavinkkejä:
Liisa Enwald ym. ”Elämä tarinaksi” (2003) – elämänkerran kirjoittaminen, elämän tragediat
Anu Hirvonen & Co. ”Sata sanaa – tekstintekijän harjoituskirja" (2010) - vihjeitä kirjoittamiseen, ajastaminen, kaupanteko itsen kanssa, pakkosyöttö
Oriveden uudet (2003) & vanhat (1984) opit
etc
Listan ulkopuolelta: Ritva Haavikko "Miten kirjani ovat syntyneet? 1-4" (1969−2000)
Aloitteleva kirjoittaja
Kirjoittajan on elettävä kirjoittajan elämää...
Natalie Goldberg:
1 – luettava paljon
Kurt Vonnegut ohjasi John Irvingiä. Luki tämän tekstejä ja osoitti tämän tekstien hyvät ja huonot kohdat.
(Niin lukemisen kuin kirjoittamisen taito kehittyy vähitellen.)
Luettava kaikenlaisia tekstejä ja kirjallisuutta. Esim. Meiju Suvaksen kirja. Kiistatta huono kirja, mutta myös melkein kulttikirja (fanipiireissä)!
Lukemisen oltava merkityksellistä kirjoittajalle.
Natalie Goldberg:
1 – luettava paljon
Kurt Vonnegut ohjasi John Irvingiä. Luki tämän tekstejä ja osoitti tämän tekstien hyvät ja huonot kohdat.
(Niin lukemisen kuin kirjoittamisen taito kehittyy vähitellen.)
Luettava kaikenlaisia tekstejä ja kirjallisuutta. Esim. Meiju Suvaksen kirja. Kiistatta huono kirja, mutta myös melkein kulttikirja (fanipiireissä)!
Lukemisen oltava merkityksellistä kirjoittajalle.
2 – kuuntele syvästi
Elämää / ihmisiä / asioita.
3 – kirjoita paljon
Jokainen kirjoittamistilanne vie taitoa eteenpäin – mielialasta huolimatta kirjoitettava.
Ohjattu kirjoittaminen kehittää sekin – harjoitukset, ei välttämättä toistoja.
Harjoitukset voivat painottua joko sisältöön tai rakenteeseen
o rakenne, muoto; muokkaaminen, viilaus
"Jokaisen ihmisen tulisi koota ympärilleen pieni ystävällinen katras ja välttää tietoisesti kaikkia masentajia, pahantahtoisia, innostuksen ja energiantappajia". (Silloin en koskaan ole yksin, 1999)
Millaisilla teksteillä ihmiset voidaan vietellä lukemaan? Esim. Claes Anderssonin runo "Pieni siilinpoikanen". Runo tekee kuulemma aina vaikutuksen ihmisiin kirjallisuusterapiassa. Nuoret kokevat sen vapauttavana ja vanhemmat opiskelijat ahdistavana. - Minusta se oli riemastuttava ja mieltä kiihottava! Pieni siili ratakiskoilla kuuntelee - ja odottaa - lämpimänä päivänä auringonpaisteessa pää kiskoa vasten junan tuloa. (Miksi on hyvä lukea, ?)
Opas korostaa jatkuvan, säännöllisen kirjoittamisen merkitystä. Inspiraatiota ei kannata jäädä odottelemaan, sillä se ei tule ehkä koskaan. Samoin suunnittelu tulee ymmärtää lopettaa ajoissa, ja keskittyä sen sijaan kirjoittamiseen.
Opas korostaa jatkuvan, säännöllisen kirjoittamisen merkitystä. Inspiraatiota ei kannata jäädä odottelemaan, sillä se ei tule ehkä koskaan. Samoin suunnittelu tulee ymmärtää lopettaa ajoissa, ja keskittyä sen sijaan kirjoittamiseen.
Natalie Goldberg "Lukeva mieli" (2006)
Merete Mazzarella "Silloin en koskaan ole yksin - lukemisen taidosta" (1999)
Merete Mazzarella "Silloin en koskaan ole yksin - lukemisen taidosta" (1999)
Taija Tuominen "Miksi on hyvä lukea" (?)
TEHTÄVÄ 4 – 7 VIRKKEEN NOVELLI (n 5 min)
Rakenteiden harjoittelua. Novellissa aina juonen käänteitä, joita ei voi kokonaan etukäteen suunnitella.
1 VIRKE - MAISEMAN KUVAUS
Aavan meren tuolla puolen väikkyi majakka.
2 VIRKE – JOKU TEKEE JOTAKIN
Muumipappa soutaa veneellä kohti kaukana siintävää majakkaa.
3 VIRKE – REPLIIKKI
- Joko kohta olemme perillä, tuhisee Myy veneen kokossa
4 VIRKE – REPLIIKKI
- Ennen iltaa, Muumipeikko vastaa papan puolesta.
5 VIRKE – KÄÄNNE
1) YLLÄTTÄVÄ TIETO – OIDIPUS SAI TIETÄÄ…
2) YLLÄTTÄVÄ TEKO
3) JÄTTILÄISKÄÄNNE - ONNETTOMUUS
4) MUUTOS TUNTEISSA
Vene heilahtaa suuren aallon harjalla, ja Muumipappa pudottaa airon hankaimesta mereen.
6 VIRKE – JOKU TEKEE JOTAIN
Muumipeikko kurkottaa ja yrittää tarttua airoon – mutta se on mennyt menojaan.
7 MAISEMAN KUVAUS
Myy kääntää katseensa kohti majakkaa, mutta mitään edessä ei näy enää mitään.
Mininovellista pienin viilauksin saisi varmaankin ihan kelvollisen. Sanoisinko niin että siitä puuttuu mystinen elementti. Sellainen johon viimeisellä virkkeellä yritin päästä. Yritän saada aikaan tunnelman, jossa majakka on vain mielen sisäinen asia. Samaan aikaan etäinen mutta myös saavutettu.
Vastaavanlaisia lyhyitä kirjoitelmia:
1) Minuuttinovellit – lyhyet tekstit jotka lukee minuutissa, esim. Juhani Peltonen (HS)
2) Krapu /novelletta – 100 sanan novelli
3) Lyhyiden tekstien kokoaminen yhteen – antologiat / kokoelmat
Perusteet, joilla tekstejä voi koota (lyhyitä tekstejä) yhteen
- LAJI
- RAKENNE
- TYYLI
- TEEMA
- MILJÖÖ
Opas antaa kätevän ohjeen pitkän tekstin, esim. romaanin kokonaisuuden hallintaan heti idea-asteelta lähtien, joka on käytännössä ja kirjoittajakoulutuksissa osoittautunut monesti toimivaksi ratkaisuksi. Tekeytyvät kappaleet voi ennen ensimmäistäkään tekstiriviä jakaa yhdestä 30:een. Tällöin on mahdollista alkaa miettiä romaanin kokonaisuutta palasteltuna osiin. "Tämä neuvo pani minut - vuosia hapuiltuani - keskittymään ennen kaikkea romaanin aloittamiseen ja sen jälkeen pitämään silmällä sitä, miten lopetan teoksen."
Lisävinkkejä aloittelevalle kirjoittajalle
Pyrkimys (ihan) oman tyylin ja lajin löytämiseksi. Chick lick on uusi genre, joka syntyi vasta 1990-luvulla (Bridget Jones ym.). Sitten kaikki vakiintuneet genret kuten kauhu, jännitys...
Kilpailut! Osallistuminen (ja menenestyminen) ruokkii intoa kirjoittaa lisää. Erilaisten tyylilajien kokeilu. (Vrt. Juha-Pekka Koskinen "Mutta mitä hyötyä siitä on?" -> "Kirjailijan pitää olla kiinnostunut kaikesta, jopa eri tekstilajien kirjoittamisesta, vaikka pitkin hampain.")
Motiivi kirjoittaa – ei välttämättä tavoitteena julkaiseminen. Esim. pöytälaatikkoon kirjoittaminen (Franz Kafka kirjoitti kaikki kirjansa pöytälaatikkoon, ja hänen kirjansa julkaistiin postuumisti.)
Julkaiseminen - lukuisat kanavat (ks.esimerkiksi alan lehdet).
Omaa tyyliä ja lajia ym. tekijöitä tärkeämmäksi asiaksi Doubtfiren kirjassa nousee mieltä kiehtova teema. Kun johonkin asiaan on intohimoinen suhde, kaikki muu tulee sen mukana vaivattomasti. "Kun ryhdyt kirjoittamaan romaania, siirryt kokonaan uuteen maailmaan. Sinun täytyy pelottaa sukeltaa siihen, katsoa sitä, haistella sitä ja tuntea se. Tämän vuoksi on tärkeää, että sinulla on teema, joka on kietonut sinut kokonaan valtoihinsa. Sinun on pakko heittäytyä tuohon uuteen maailmaan."
Linkkivinkkejä:
- Blogit (esim. http://www.blogilista.fi )
- Kiiltomato http://www.kiiltomato.net/
- Rinki (Lappi) http://www.kemi.fi/rinki/
- Teonsana http://www.teonsana.net/
- SKS:n sivusto http://www.finlit.fi/
Kirjoittajatyypit
[1] Miisa Jääskeläinen (2002)
a) suunnittelija - Kaari Utrion historialliset romaanit
b) keksijä - Sirkka Turkan Klubi-askin pohja
[2] Toinen jako:
a) suoltaja - (vrt. journalistinen työprosessi, joka alkaa suoltamisella)
b) puurtaja - (W. Whitmanin runojen viilaus)
Doubtfire korostaa sekä suoltamisen että suunnittelun merkitystä. Kirjoittaminen on hänestä kuitenkin parempi aloittaa suoltamalla paperille ensin mahdollisimman paljon tekstiä.
Osa kirjoittajan ammattitaitoa on kyky pakottaa itsensä kirjoittamaan.
Äidinkielen opettajan taitoa saada oppilaat kiinnostuneeksi esim. Kalevalasta
Kirjoita: mikä Kalevalassa ja sen lukemisessa ottaa aivoon, millä tavoin kirjoittamisen alkuun.
[3] Kirjoittajia on kahta päätyyppiä Natalie Goldbergin (2004) mukaan:
1) raportoijat & dokumentaristit, joiden on helppo kirjoittaa tietopohjaisia tekstejä
2) joillekin sisällyksettömien kaunokirjallisten tekstien tekeminen on helppoa
Goldberg käyttää tässä yhteydessä ruoanlaitto-metaforaa. Edellisten uuni on kylmä, eikä ruoka kypsy, vaikka ainekset ovat hyvät. Jälkimmäisten uuni on kyllä kuuma, mutta sinne ei ole oikein mitään pantavaa.
Kumpaakin ryhmää voi prepata sille sopivin harjoituksin. Esimerkiksi hehkuttajille voi tarjota jotain uuniin pantavaa. He voivat opetella käyttämään aistejaan ja tekemään havaintoja. Niille jotka eivät saa uuniaan lämpimäksi, voi tarjota harjoituksia, joissa he esimerkiksi opetella kuvaamaan asioita eri näkökulmista.
[4] Joskus kirjoittajat jaetaan muurareihin ja öljyvärimaalareihin.
Muurarit saavat lyhyitä tekstipätkiä valmiiksi, mutta niiden yhdistely tuottaa tuskaa. Maalarit pystyvät kirjoittamaan suoraan valmista tekstiä, mutta tekstissä on paljon viilattavaa.
[5] Kai Ekholm & Rami Heinisuo (1996)
- Apinoija - kopioi malli ja muut
- Pitkän proosan henkilö - Kill your doing
- Puurtaja - tutkijatyyppi, toistaa virheitään
- Tyhjäpää - ei taustoita tai luonnostele, suoraan asiaan
- Arkailija - näpertelee niitä näitä
- Organisoija - työntää Koraani tekstin väliin
- Jahkailija - jättää kaikki viimetinkaan
- Pilvilinnojen rakentaja - ideoi ja ideoi, ei kirjoita
Jos Doubtfiren ohjeita arvioisi yllä olevan listan kautta, niin hän kehottaa menemään suoraan asiaan. Hän on siis Ekholmin & Heinäsuon listan tyhjäpää. Riskinä oppaan ohjeita seurattaessa ehkä on, ettei tulosta synny, mikäli taidot eivät riitä suolletun tekstin muokkaamiseen novellin, romaanin tai johonkin muuhun muotoon. Toki kirjoittaja koko ajan korostaa sitä, että kirjoittamaan voi oppia vain kirjoittamalla.
Kirjavinkit:
Kai Ekholm & Rami Heinisuo. "Kirjoita!: kirjoittajan uudet työvälineet kohti elektronista kirjoittamista" (1996)
Natalie Goldberg. "Avoin mieli. Kuinka elää kirjoittajan elämää" (2004)
Miisa Jääskeläinen. "Sana kerrallaan" (2002)
Natalie Goldberg. "Avoin mieli. Kuinka elää kirjoittajan elämää" (2004)
Miisa Jääskeläinen. "Sana kerrallaan" (2002)
etc
Kirjoittamisen prosessikuvaukset
[1] Kirjoittamisen prosessi metafora vuoresta
1) aineiston keruu
2) valikointi
3) kirjoittaminen
4) viimeistely
Kirjoittaminen on parhaimmillaan sitä, että pystyy uppoutumaan täysin tekemiseensä, mistä käsite 'flow'. Toinen tapa tuottaa tekstiä on urakointi. Kirjoittaminen väkisin. Sekin voi tuottaa hyvää tulosta.
Joskus kirjoittaminen kuitenkin tyrehtyy kokonaan ja sitä sanotaan blokiksi. Edes puurtamalla ei silloin saa mitään aikaan.
1) aineiston keruu
2) valikointi
3) kirjoittaminen
4) viimeistely
Kirjoittaminen on parhaimmillaan sitä, että pystyy uppoutumaan täysin tekemiseensä, mistä käsite 'flow'. Toinen tapa tuottaa tekstiä on urakointi. Kirjoittaminen väkisin. Sekin voi tuottaa hyvää tulosta.
Joskus kirjoittaminen kuitenkin tyrehtyy kokonaan ja sitä sanotaan blokiksi. Edes puurtamalla ei silloin saa mitään aikaan.
Vasta viimeistelyvaiheessa teksti hiotaan. Luonnosvaiheessa, siis kirjoitettaessa, ei lillukanvarsiin kiinnitetä paljon huomiota. Hiomista voi jatkaa periaatteessa loputtomiin, ja se on osattavakin lopettajaa ajoissa. (Jälleen klassinen esimerkki W. Whitmanin ”Ruohoa” – runoteos, jonka hän kirjoitti neljä kertaa kokonaan uudelleen & eri versiot myös julkaisiin hänen omassa painossaan tosin.)
[2] Toinen versio kirjoittamisen prosessista
1) ideointi
2) luonnostelu
3) muokkaus – palaute vasta tässä vaiheessa
4) viimeistely
Asiat on mahdollista panna aikajanalle, ja seurata prosessin etenemistä. Ideointia voi olla esimerkiksi synopsiksen tekeminen kirjasta tai mielikuvakartta. Joku pystyy rakentamaan kartan pelkästään päähänsä! (esim. G. J. Rammstedt) Prosessissa voidaan - ja täytyykin liikkua edestakaisin - kuljetulla reitistöllä. - Kun luonnos on valmis kaikkine juonen sivupolkuineen, alkaa muokkaus.
Oppaan kirjoitusprosessi lähtee ideoinnista, ei niinkään aineiston keruusta. Tärkeää siis on, että on teema, johon on intohimoinen suhde ja jota haluaa tarkastella puolin ja toisin, mikä tietysti merkitsee myös sitä, että siihen liittyen tarvitsee materiaalia.
TEHTÄVÄ 5 – Sama tyyli kuin Gripenbergillä (15 min)
Katarina Gripenberg, pietarsaarelainen runoilija. Runossa 80-luvun tunnelma. Toistoa, metafiktiota.
"Elle ja minä emme ikinä riidelleet
paitsi serkun rippijuhlissa
kun näytin hänelle keskisormea takapenkiltä
Elle ei pelännyt
vaikka kummanniminen poika jahtasi häntä
Meillä oli ikioma Helvetinkuilu jonka yli vain Elle uskalsi hypätä" (Sinä siellä kaukana näytät tutulta, 2005)
-----
Silloin oltiin kaikki kesät
rannassa, joko Eerolan rannassa jossa asui mustalaisia
tai sitten Pappilanniemessä.
tai sitten Pappilanniemessä.
Pappilanniemessä sillon kun siellä
oli uimakoulu, muullon siellä
ei päässyt rantasaunaan eikä
siellä siksi kannattanut olla
Yleensä me oltiin uimakopin peltikatolla,
ei me tehty mitään
Me vaan oltiin ja kulutettiin
aikaa. Koko päivä
Sitten kun tuli nälkä mentiin
kotiin ja aamulla taas takasin
heti kun päästiin.
Kotona oli aamupäivisin aina
jotain tekemistä. Rantaan
mentiinkin vasta sitten kun
aurinko oli jo korkealla taivaalla –
ja oli jo niin kuuma että
piti päästäkin jo uimaan
Ajettiin pyörillä kotoa lyhintä
reittiä pihoja pellonpientareita pitkin.
Ollikaisen Raunon isä oli sillon vielä kotona,
mutta sen aivot oli jo paskana
ja se joutu Pappilanniemeen itse
Pappilanniemessä oli puuveneitä
joilla saattoi lähteä seikkaileen
pitkin Vanajavettä.
Yleensä Kaupin Joukon kanssa
soudettiin Mierolan sillalle.
Siellä oli tukkilauttoja joiden
päälle ei saanut mennä
mutta mehän tietysti mentiin
Laitettiin vene kiinni pollariin
ja hypättiin lautalta toiselle.
Ihan muuten vaan.
Kukaan ei koskaan tullut
hätistään
Sitä me aina ihmeteltiin
vaikka se oli kiellettyä ja
siitä saatto saada poliisilta
sakot.
Ainoa tai ainoat jotka joskus
hätisti oli naurulokit. Ne oli
kaikkein vihasimpia lokkeja. Niillä kun
oli pesiä rannoilla ja kai lautoillakin
Me ei koskaan päästy niin lähelle
että olis saatu selvitettyä miten oli
Muut pojat ja tytöt eivät juuri
koskaan halunneet lähteä
mukaan.
Niistä oli ajanhaaskuuta
tai tylsää lähteä vaan
souteleen mutta meistä,
minusta ja Joukosta, se oli
hauskaa. Sai olla rauhassa
eikä tarvinnut tehdä mitään
Edes puhua
Yleensä me oltiin monta tuntia
reissussa. Saatettiin välillä
soutaa maihin jossain oudossa
paikassa. Tutkittiin vähän
aikaa rantoja ja sitten jatkettiin
taas matkaa.
Sekin oli kiellettyä. Nousta
toisten rantoihin. Mutta me
noustiin kuitenkin. Varovaisesti
jos nähtiin että rannalla ei ole
vihasen näköisiä mökkiläisiä tai muita
Yleensä meillä ei ollut evästä
mukana. Ei kai oikeastaan
koskaan. Jos ei sattunut
jotain tulemaan mukaan.
Sen takia meidän pitikin
palata omasta mielestä aina
niin nopeasti takaisin vaikka
me ei olisi haluttu vielä.
-----
Tuosta edellisestä tekstistä en osaa paljon sanoa. Se oli elämääni noin 9-10 - vuotiaana ja siinä on niin sisällä, ettei siihen heti pysty ottamaan riittävästi etäisyyttä.
Blokki - kirjoittamisen tyrehtyminen
Mitä tehdä kun ei pysty enää kirjoittamaan.
Syynä joko
1) liika keskittyminen tekstin muotoon ja halu saada teksti nopeasti valmiiksi. Erilaiset keinot päästä edellisestä eroon.
Esim. Pentti Haanpäällä / Kalervo Palsalla oli välillä ongelmia, joihin hakivar rajuja ratkaisuja.
Kai Niemistö Jyväskylän yliopiston harjoitustyönä haastatellut kirjailijoita. Suuri joukko erilaisia tapoja päästä blokista eroon. Ei pantenttiratkaisua.
tai 2) vastarinta, sielussa oleva syy, joka estää etenemästä. Haluaa mutta ei pysty, mihin myös ratkaisukeinoja.
Esim. Claes Andersson / Jyrki Tuulari kirjoittanut aiheesta. Jan Guillou vuosia muhitti "Pahuus" - tekstiään.
Myös 3) täydellisyyden tavoittelu voi myös johtaa blokkiin ja
4) pelko että on huono kirjoittaja.
Ratkaisukeinoja jumiin:
[1] Olisi löydettävä oma viiteryhmä, jonka kanssa keskustella / jolla luettaa tekstejään.
Huom! "Huonon kirjallisuuden seura" / Risto K. Järvinen
Seuran palkinnon on voittanut mm. Riku Korhonen novellista "Rakkautemme raivoavat rapahaudat".
Järvinen on toimittanut kokoelma huonoa kirjallisuutta teokseen "Mallusjokelainen sielunmaisema ja muuta paskaa” (2000)
Keinoja päästä blokki-ongelmasta esim.
[1] Kirjoita siitä, mistä kirjoittaisit, jos et olisi jumissa
[2] Kirjoita sellaisten aiheiden lista, joista haluat lähipäivinä kirjoittaa
jne.
Dianne Doubtfiren "Aiotko kirjoittaa romaanin?" - oppaaseen on sisään rakennettu ajatus siitä, miten kirjoittaja välttää kirjoittamisen tyrehtyminen. Jumin välttää ennen muuta säännöllisellä kirjoittamisella. Kun kirjoittaja osaa pyöritellä romaaninsa palikoita, hän pystyy aina työstämään jotain osaa siitä. Doubtfire antaa myös ohjeita missä järjestyksessä ja millä tavoin romaanin eri osia kannattaa alkaa kuroa kokoon. Lisäksi hän korostaa alitajunnan käyttöä ongelmanratkaisussa hyväksi. Henkilöistä kannattaa lähteä liikkeelle ja heidän taustoistaan. On mm. kysyttävä miten päähenkilöt reagoivat paineita aiheuttaviin tilanteisiin. Mitä he tekevät, ja millaiset ajatukset ja tunteet heidän mielessään jylläävät.
4) pelko että on huono kirjoittaja.
Ratkaisukeinoja jumiin:
[1] Olisi löydettävä oma viiteryhmä, jonka kanssa keskustella / jolla luettaa tekstejään.
Huom! "Huonon kirjallisuuden seura" / Risto K. Järvinen
Seuran palkinnon on voittanut mm. Riku Korhonen novellista "Rakkautemme raivoavat rapahaudat".
Järvinen on toimittanut kokoelma huonoa kirjallisuutta teokseen "Mallusjokelainen sielunmaisema ja muuta paskaa” (2000)
Keinoja päästä blokki-ongelmasta esim.
[1] Kirjoita siitä, mistä kirjoittaisit, jos et olisi jumissa
[2] Kirjoita sellaisten aiheiden lista, joista haluat lähipäivinä kirjoittaa
jne.
Kirjavinkki:
Elaine Farris "Writing from the Inner Self" - Nina Hakalahden käännöksessä jumikeinoja
Marketta Kantola "Kirjoita hyvin" (2002) - lista aina hyvistä aiheista tyyliin: elämä ja kuolema
Asko Martinheimo "Parempi lause" (2000) - aiheet läheltä (omat havainnot, kokemukset, muistot)
Asko Martinheimo "Parempi lause" (2000) - aiheet läheltä (omat havainnot, kokemukset, muistot)
TEHTÄVÄ 6 – Tee huono aloitus (1-2 min)
Olipa kerran mutta ei ole enää. Näin voisi aloittaa tekstin, joka ei ole satu. Ja tämä ei ole satu. Tai lukijahan sen päättää mikä on mitäkin…
TEHTÄVÄ 7 - Etätehtävä
Tee oppimispäiväkirja (2-3 liuskaa), jossa on oman kirjoittamisen pohdintaa. Mahdolliset kysymykset Taija.K.Tuominen@uta.fi
Lue joku listan kirjoista ja kirjoita siitä päiväkirjaan (2-3 liuskaa).
Vinkki:
Miisa Jääskeläinen "Sana kerrallaan" (2002) - "[Oman tekstin]arviointi on osa kirjoittamisen taito" --> Josip Novakovich "Fiction Writer's Workshop" - kirjan kysymyslista kirjoittajalle
Palauta viimeistään 23.10.2011
* * *
Valitsin kirjaksi Dianne Doubtfiren "Aiotko kirjoittaa romaanin" (1987). Valinnalle ei ollut sen kummempia sisällöllisiä perusteita. Yhtä hyvin olisin voinut valita melkein minkä tahansa muunkin kirjalistan kirjan. Yksi peruste valinnalle oli kuitenkin se, etten ollut lukenut kirjaa aiemmin.
Ensimmäisen lukukerran jälkeen tein kirjan pohjalta kirjoituksen blogiini,
jossa en käsitellyt koko kirjaa. (Aiotko kirjoittaa romaanin?
http://librarian-or-cybrarian.blogspot.com/2011/09/doubtfire-aiotko-kirjoittaa-romaanin.html)
